Ennen vanhuutta arvostettiin, vanhukset antoivat elämänviisautensa nuorempien käyttöön. Nyt vanhukset toikkaavat, käyvät nuorennusleikkauksissa ja pyrkivät olemaan jotain mikä ei ole mahdollista. Ikinuoria. Ei hyväksytä sitä, mikä on. Harrastetaan, mennään paikasta toiseen - siis puhun nyt niistä, jotka ovat terveytensä puolesta vielä vitaaleja.
Joka alalla on ollut ja tulee olemaan nousuja ja laskuja. Laskuja tietenkin laman aikana, nousuja korkeasuhdanteessa. Menneessä on paljon hyvää, nykyisyydessä myös. Eläkeläisiä on vanhusten lisäksi muissakin ikäryhmissä, kiitos elämäntilanteen ja nykyisen diagnostiikan. Lääketehtaat ja terveydenhuolto yhdessä sosiaalisen järjestelmän kautta leipovat leipää joka ei maistu miltään. Makua elämään saa, kun tuntee tekevänsä jotain hyödyllistä. Tuntee arvostusta omasta ihmisyydestänsä, koska ihmistä ei voi koskaan korvata kuten työntekijän. Ihminen itsessään on jalokivi, jota ei saisi heittää yhteiskunnasta sivuun ja iskostaa hänen mieleensä stereotyyppisiä ajatuksia kuka sinä olet.
Eläkeläispotenttiaalia voisi käyttää maailman hyvyyden lisäämiseen, sillä jos kaikki antaisivat ja kaikki saisivat. niin kukaan ei menettäisi mitään. Rekrytointiyritys, joka antaa konsultointiapuaan elämänviisauden ollessa pääomana. Yrityksille, jotka haluavat yhdistää nykyisyyden ja menneen tuoton. Kun antaa niin saa. *(*(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti