Kävelin ulkohuussiin, tiedättehän syyn. Tarkoitukseni oli antaa luonnolle mahdollisuus antaa luonnolle mitä annettava on. Matkalla huussiin meinasin kompastua juurakkoon, joka oli polulla. Kompastumisen jälkeen olin jatkamassa matkaani, mutta käännyin ja kiskoin juurakon pois. En tuota silloin sen enempää miettinyt, sillä hätä oli jo kova. Ehtoolla oli taas asiaa huussiin, tiedättehän syyn. Kun antaa ruokaa keholleen, se laittaa liikkeelle. Antaa energiaa, kun sille annetaan. No, pimeässä tallustellessani tuli mieleen tuo juurakko. Minulle annettiin varoitus, toimin sen mukaan ja sain turvallisen matkan huussiin. Ajatelkaapa, jos päivällä jo kompastuu miten yöllä käy?
Toikkauksen perussääntöihin kuuluu, että ei vastusta tietoisuuden puhuttelua. Tietoisuus neuvoo ja opastaa meitä, pitää vain kuunnella. Kuuntelun perustana on olla tässä hetkessä ja kuunnella sen sanomaa. *)*)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti