Ennen ei ollut sosiaaliturvaa, ei päivärahoja jotka perustuvat ansioihin. Eläkkeet olivat sitä mitä olit työlläsi hankkinut itsellesi, yritettävä oli kuitenkin pärjätä. Ja kun yrittää ja antaa kaikkensa, niin saa. Kun tekee itselleen, läheisilleen ja kanssaihmisille rakkaudesta tekemiseen se palkitsee. Ihminen on luotu tekemään, ei työskentelemään.
Olen käsittänyt, että Suomessa on työttömyyttä. Kiina vetää tehtaita luokseen, samoin muut halvan työvoiman maat. Hei hei, sillä hoi hoi - täällä nautitaan eduista lainarahalla ja vinot silmät nauraa. Nauraa meidän tyhmyydellemme, sillä mm. kiinalaiset ovat erittäin älykästä väkeä. Pääoman virratessa sinne tuotantolaitosten muodossa markkinat ovat siellä ja pysyvät, ei ole varaa venkslata edestakaisin - antaa sinne ja ottaa sieltä. Mitä siitä saisi muuta kuin pahan mielen ja voitot valuisivat hukkaan. Rahaa, sitä ollaan hakemassa nopeiden voittojen perässä - ei ole kuitenkaan mietitty asiaa tarpeeksi. Tai, tietoa on, mutta nopeat voitot vievät voiton. Sitä se on, ahneus. Ahneuden palkka.
No, en minä epäile etteikö täällä olisi järkeviä ihmisiä. Siksi kirjoitankin, työpaikkatoikkauksesta juuri täällä ja nyt. Annan, jotta saan. Sillä minä olen kova saamaan ja antamaan, sillä se on minun luontoni. Annan nyt vinkin, kohta ehdottelen...*()*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti