Onhan siitä aikaa, kun konttinenttal on saanut kyytiä. Ja onhan siitäkin aikaa, kun minä olen antanut. Mutta, paikat vertyy kun niitä käyttää. Tekee asioita tässä ja nyt. Lyyti ja konttinental - melkein kun reppu ja reissunainen, vaikkakin mies se siinä laulussa on joka laulettiin sen jälkeen kun minä lauluni täällä lauloin. Mutta nyt, nyt kirjoitan pisteen. Mannermaista menoa, sanoisin. Kun antaa, niin saa. *()*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti