Olkaa yhtä, toikatkaa

Ennen ihmiset, sukulaiset ja naapurit, kylä, ja kylät, pitivät yhtä. Perheessä asui mummu ja vaari, oli lapset puolisoineen ja lapsenlapset. Sellainen on hyvä tapa, olla yhteydessä toinen toiseensa muutakin puhelimitse. Silloin tieto, ja tarkoitan ennenkaikkea perinnetietoa, siirtyi vanhemmalta polvelta nuoremmalle. Miten onkaan asiat päässeet tähän jamaan, nyt ei kukaan enää tunnu välittävän muusta kuin itsestänsä. Niin juuri, tässä yhteiskunnassa on vikaa. No, vielä ei ole myöhäistä. Vielä on aikaa alkaa toikkaamaan, ja se aika alkaa nyt! Sillä miten muutoin voisimme pelastaa itsemme itseltämme, miten muutoin näkisimme sen ketä todella olemme?

Ihmisten pitää tehdä tulevaisuudensuunnitelmia laajemmasta perpektiivistä käsin ja pidemmälle aikavälille. Vaikkapa 10, 50, 100, 200 tai 400 vuotta eteenpäin, sillä tällä menolla ihmisiä ei yksinkertaisesti enää pian ole, jos muutosta ei tapahdu. Muutos on kuitenkin mahdollinen, sillä merkkejä siitä on jo näkyvissä.  Pitää kantaa vastuunsa siitä, että Kalevalastakin tuttu syntytieto saa jalansijaa ihmisten tietoisuudessa. Väinämöisen pitää alkaa jälleen laulamaan, sillä pelkästään itselleen laulaminen on turhaa ja katoavaista ajanhukkaa. Silloin kun laulu soi tässä hetkessä, se ottaa huomioon syntytiedon.
http://books.google.fi/books?id=L_FiXMJ4LPkC&pg=PA11&lpg=PA11&dq=syntytieto&source=bl&ots=NfY1pYEbUg&sig=rcBtLQe6JZpaKbAPuqLCGHzjZ9s&hl=fi&ei=CBvRTe7fDofKsgbFn8m8Cw&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=1&ved=0CBcQ6AEwAA#v=onepage&q=syntytieto&f=false

Miten käy, jos kaikki ihmiset eristäytyvät omiin koppeihinsa? Miten käy, jos 'aitoa', sydämestä pulppuavaa vuorovaikutusta ihmisten välillä ei ole? Niin, voin vakuuttaa että hukka ihmiset perii, jos sisäinen tietoisuus jää ulkoisen alle. Tarkoitan, että syntytieto ja syvä tiedostaminen yhteisestä Elämästä avautuisi ihmisten tietoisuuteen ja he tuntisivat olevansa yhtä. Se vaatii sisäistä heräämistä, koska ykseys on todella tärkeää!

Tunnetteko Yrjö Kallisen? Hän oli hieno mies, Wikipediasta löytyy jotain tietoa hänestä. Hän oli julmetun karismaattinen sosiaalidemokraatti, jolla oli ystäviä kaikilla poliittisilla areenoilla. Hän oli omalla tapaa sellainen sitoutumaton, vaikka olikin puolueen kirjoilla. Budhalainen, joka kuului evakelisluterilaiseen kirkkoon. Hän puhui ja kirjoitti asioista, joista myös Markonki kirjoittaa. Samasta lähteestä, samasta paikkaa on heidän ajatuksensa. 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Kallinen

Kun annat, niin saat. Se on maailmankaikkeuden laki. ja toikkaus on sitä. *)*)

Autotoikkaus

Eräs Markonkin hyvä ystävä on rahavaikeuksissa, rahaa ei yksinkertaisesti ole. Tämä ystävä joutui laittamaan autonsa seisontaan, jotta ei joudu maksamaan vakuutusmaksuja ja auton muita menoja. Menoja kun on, vaikka auto ei liikkuisi senttiäkään. Toisaalta, tuo ei oikein tee hyvää autollekaan. Auto on suunniteltu liikkumaan, ja kumma kyllä, se pysyy paremmin kunnossa jos se on käytössä.

No, tämä ystävä on erittäin älykäs. Tietoisuus uusista mahdollisuuksista on avautunut hänelle, kyllähän 'Lyyti' hieman avitti tätä asiaa, myönnän. Nyt tämä ystävä on oivaltanut toikkauksen. Se on upeaa, sillä kuulkaapa tätä.

Hän oli keskustellut yhden kaverinsa kanssa autostansa ja siitä, miksi se on seisonnassa. Kaveri oli miettimässä työnsä takia toisen auton ostamista ja totesi, että hän kyllä tarvitsisi autoa. Toisaalta, ostamiseen ei oikein ollut varaa. Arvakkaapa mitä tämä ystävä ehdotti?! Hän ehdotti kaverilleen, että saat auton käyttöön, jos maksat vakuutusmaksut ja muut kulut. He tekivät sopimuksen, että näin toimitaan. Kaveri ei tarvitse hänen autoaan muuta kuin viikolla työpäivinään klo 8.00 - 16.00. Sen jälkeen auto on omassa käytössä, jos hän sitä tarvitsee. Viikonloppuna hän saa myös autonsa käyttöönsä, joka siis muutoin olisi ajokiellossa,  jos vaikka haluaa käydä katsomassa Markonkia. 

Kun antaa niin saa, niin se on. (*)

Ajan henki - dokumenttielokuva

"Ajan henki on kotimainen voittoa tavoittelematon dokumenttielokuva, jonka tarkoitus on tuoda esiin yhteiskuntamme ongelmien perimmäiset syyt sekä tarjota vaihtoehto vallitsevalle ajan hengelle. Tämä dokumenttielokuva toteutettiin talkoovoimin "nollabudjetilla" ja tarjotaan ilmaislevityksenä koko kansakunnalle!" 

http://www.ajanhenki.com/

Uuden innovatiivisen yhtiön alku

Luovuutta pitäisi tukea, sitä ei saisi rajoittaa. Mutta mitä nykyään tehdään hänelle, joka on luova? Kannustetaanko häntä? Monesti tai usein, hyvin usein leimataan hulluksi. Niin se tässä maailmassa vielä nykyisin on. Mutta muutos on mahdollinen, sillä se on välttämätön jos halutaan muuttaa maailmaa hyvemmäksi paikaksi. Kilpailkaa hyvyydestä, älkääkä ainoastaan paremmuudesta. 

Alkumetrit ovat hankalia, ja jos sattuu että jotenkin niistä selviät niin sinulla on mahdollisuus - tosin pienen pieni mutta kuitenkin, saada luovuuden hedelmät muidenkin tietoisuuteen. Mutta epäilijöitä on joka paikka täynnä, kun taiteilija luo on ympärillämme jotain uutta monet silmäparit  arvostelevat ja tuomitsevat uutta yritystä. Yritys saa olla uusi, mutta sen pitäisi monen mielestä olla sellainen, että siinä on tunnistettavissa vanhat aatteet. Uutta muotia on vaikea hyväksyä, miksi? Arvostellaan ja tuomitaan, siinä syy. Toikkauksessa arvostetaan uutta ja innovatiivista, sitä ei tuomita eikä arvostella.  

Arvostelusta ja tuomitsemisesta luopuminen, normaaliuden käsitteen tarkistaminen tuo tähän maailmaan toikkauksen valon. Toikkaus on innovatiivista toimintaa, se käsittää taiteen avarasti. Se ei ole ainoastaan musiikkia ja piirtämistä. Se voi olla myös itse elämää, elämää jonka poltinpisteessä on elämä itse. Ihminen sellaisena kuin hänen pitäisi olla, hyvänä ihmisenä.  Arkista ja juurikin siksi niin makoisaa on ihmisen elämä silloin, kun siinä on tietoisuutta. Kun kaikki toiminta mitä tehdään perustuu hyvyyteen se luo ympärilleen todellista hyvinvointia. Ei vain sanojen helinää.

Innovatiivisuus, rakkaus ihmiseen, hyvinvointi, tuomitsemattomuus ja arvostelusta luopuminen tuo toikkauksen arkeemme.

Kun antaa niin saa. Se on uutta liiketoimintaa, kun toikataan. (*_*)

Huussitoikkaus

Kävelin ulkohuussiin, tiedättehän syyn. Tarkoitukseni oli antaa luonnolle mahdollisuus antaa luonnolle mitä annettava on. Matkalla huussiin meinasin kompastua juurakkoon, joka oli polulla. Kompastumisen jälkeen olin jatkamassa matkaani, mutta käännyin ja kiskoin juurakon pois. En tuota silloin sen enempää miettinyt, sillä hätä oli jo kova. Ehtoolla oli taas asiaa huussiin, tiedättehän syyn. Kun antaa ruokaa keholleen, se laittaa liikkeelle. Antaa energiaa, kun sille annetaan. No, pimeässä tallustellessani tuli mieleen tuo juurakko. Minulle annettiin varoitus, toimin sen mukaan ja sain turvallisen matkan huussiin. Ajatelkaapa, jos päivällä jo kompastuu miten yöllä käy?

Toikkauksen perussääntöihin kuuluu, että ei vastusta tietoisuuden puhuttelua. Tietoisuus neuvoo ja opastaa meitä, pitää vain kuunnella. Kuuntelun perustana on olla tässä hetkessä ja kuunnella sen sanomaa. *)*)

Työpaikkatoikkaus

Ennen ei ollut sosiaaliturvaa, ei päivärahoja jotka perustuvat ansioihin. Eläkkeet olivat sitä mitä olit työlläsi hankkinut itsellesi, yritettävä oli kuitenkin pärjätä. Ja kun yrittää ja antaa kaikkensa, niin saa. Kun tekee itselleen, läheisilleen ja kanssaihmisille rakkaudesta tekemiseen se palkitsee. Ihminen on luotu tekemään, ei työskentelemään.

Olen käsittänyt, että Suomessa on työttömyyttä. Kiina vetää tehtaita luokseen, samoin muut halvan työvoiman maat. Hei hei, sillä hoi hoi - täällä nautitaan eduista lainarahalla ja vinot silmät nauraa. Nauraa meidän tyhmyydellemme, sillä mm. kiinalaiset ovat erittäin älykästä väkeä. Pääoman virratessa sinne tuotantolaitosten muodossa markkinat ovat siellä ja pysyvät, ei ole varaa venkslata edestakaisin - antaa sinne ja ottaa sieltä. Mitä siitä saisi muuta kuin pahan mielen ja voitot valuisivat hukkaan. Rahaa, sitä ollaan hakemassa nopeiden voittojen perässä - ei ole kuitenkaan mietitty asiaa tarpeeksi. Tai, tietoa on, mutta nopeat voitot vievät voiton. Sitä se on, ahneus. Ahneuden palkka.

No, en minä epäile etteikö täällä olisi järkeviä ihmisiä. Siksi kirjoitankin, työpaikkatoikkauksesta juuri täällä ja nyt. Annan, jotta saan. Sillä minä olen kova saamaan ja antamaan, sillä se on minun luontoni. Annan nyt vinkin, kohta ehdottelen...*()*

Päivähoitotoikkaus

Silloin, kun minulla oli lapset pieniä ei päivähoito ollut yhteiskunnan kautta järjestettyä. Voin vakuuttaa, että silloin tehtiin vaihtokauppaa. Vaihtokauppa on hyvä, jos vaihtari antaa hyvän mielen. Se on toikkausta.

Kyllä se niin on, että yhteiskunnalta voisi ottaa sellaiset asiat pois jotka eivät sille kuulu. Päivähoito on vain yksi pieni esimerkki, mutta muutos on mahdollinen. Ajatelkaapa, että samassa naapuristossa on eri-ikäisiä lapsia. Usein ei olla päällekäin äitiys- ja vanhempainvapailla - kyllä siihen yhteyteen voisi ottaa ystäväpohjalta lapsia hoitoon. Kaikki voittaa, kun päivähoitotoikkaus otettaisiin käyttöön. Flunssat ja räkätaudit, täit ja stressi vähenevät, kun päivähoitoa aletaan toikata.

Kun antaa, niin saa.*(*(

Käsityöt

Minä en kokenut itseäni koskaan käsityöihmiseksi. Käsityön tekeminen tuo kyllä tyydytyksen, mutta on paljon mukavampaa kun tehdään yhdessä. Ja kun tekee yhdessä muiden kanssa, silloin antaa niin paljon enemmän ja saa kontaktin itse elämään jota me kaikki edustamme. Älkää käsittäkö väärin, ajatelkaa tyhjyyttä ilman ajatusta. Tarkoitan ykseyden merkitystä, erillisyyden syvimmän syöverin totuutta. Toikkaamalla nämä asiat aukenevat, sillä kun antaa niin saa.

Irtautuminen

Jotta voi toikata, pitää irtautua aivan kuin h-kirjasin. Kummullani muuten kasvaa kukkia, kesäisin...kuurankukkia talvisin. Aivan turhaa ei siis ollut täällä oloni, sain paljon kokemusta rooleista. Roolit ovat ihmisen elossa pääosassa, silloin näyttelijä ei oikein tiedä kuka on. 

Irtaudu sinäkin rooleista, sillä ilman sitä et voi toikata. Vai tyydytkö vain kukkiin kummulla, kun voisit voittaa koko potin. Elämän. 

Annoinko ymmärtää vai ymmärsinkö nyt antaa?

Jännää

Minä tulen tyhjästä, sieltä missä ei ole mitään. Tulen sieltä mistä kaikki on lähtöisin. Toikkaus,; antaminen ja vastaanottaminen on sieltä kotoisin, sieltä missä minä olen.

Ja nyt. Nyt olen täällä.

Politiikkaa ja vakuutus

En minä ole kommunisti, enkä ole porvari. Enemmän olin porvari kuin kommunisti, nyt en ole kumpaakaan. Ei tällä kokemuksella voi olla vihreä, enkä ole kyllä perus suomalainenkaan. Ruotsia en moiti, mutta en usko sen puolueena olevan muunlainen kuin muutkaan - omaa etua ja intressejä vaalitaan. Vaalit ovat sitä varten, että asioihin voidaan puuttua tätä kautta. Minulla ei ole äänioikeutta eikä minua kiinnosta, ajatellut mallit.

Liike-elämä on minulle tuttua, onhan perheelläni ollut kivitaloja. Kerrostalot olivat kalliita asuntoja omistaa, silloin kun perheeni niitä omisti. Oli se aikaa, mutta tuli aika jolloin omistus loppui. Omistus loppui jo ennen kuolemaa, sen pohjusti vuoden 1929 pörssiromahdus ja Suomessa siirryttiin 1930-luvun lamaan. Kaikki meni, koska kaikki loppuu aikanaan.

Raha, ei se ole paha. Sehän on vain väline, väline tehdä pahaa tai hyvää itselleen tai muille. Mikä on syynä ihmisten kärsimykseen on ihminen itse, mielessä olevat rakenteet jotka mieltä liikuttaa. Näin on, sen voin vakuuttaa. Kommunisti tai porvari, samat rakenteet vaikuttavat. Vai väittääkö joku, että kommunisti ei voisi olla ahne? Väittääkö joku, että porvari ei kannattaisi tasa-arvoa? En muuten ole vakuuttanut ennen, sillä vakuutukset perustuvat uhkaan ja pelkoon. Minä en pelkää, sillä mitä pelättävää minulla olisi.

Vakuutan, että toikkaus vie olemisen iloon. Toikkaus ei ole poliittista, se ei ole mielisairautta, se ei ole liike-elämää jota se kuitenkin voisi olla. Mitä se on, se on avain hyvään oloon ja uuteen maailmaan. Se ei ole sen enempää kuin elämä, mutta se on aika paljon. Edellyttäen, että aika ei määrää ja määrittele sitä kuka olet.

Anteeksianto

Ensiksi, jotta voi toikata on annettava itselleen anteeksi, silloin saa anteeksiannon. On rakastettava itseään, sillä ilman sitä ei voi rakastaa muita. Sillä jos et rakasta itseäsi et voi toikata, toikkaus on Rakkauden järjestämä peli. Toikkaus on peli, jonka pääroolissa on itse elämä. 

Miten antaa itselleen anteeksi? Pitääkö itseltä pyytää anteeksi? Kun rakkaus on astunut elämääsi, olet itse elämä. Silloin anteeksipyytäminen on turhaa, sillä anteeksianto on itsestään selvää. Kukaan ei voi sinua loukata, sillä sinulla ei ole mitään syytä loukkaantua. Olet läpinäkyvä, se on sinun panssarisi ja sinun miekkasi, rakkauden aseet ovat moninaiset.

Rakkautta ei voi ostaa, kun antaa niin saa.

Kun antaa niin saa

Kun ymmärtää antaa eikä anna ymmärtää, niin saa. Tyhjät lupaukset ovat katteettomia, niitä antamalla ei saa kuin itsepetoksen karvaan koron.

Toikkaus on antamisen ja saamisen symbioosi, se ei perustu rahaan. Toikkaus tuo elämään olemisen iloa, joka asuu tässä hetkessä. Toikkauksessa menneelle pitää kuolla joka hetki ja nauttia siitä mitä on. Toikkaus ei kurkota tulevaan, hamua sellaista mitä ei ole.

Pala palalta, osa osalta muodostuu kuva minusta. Minä en veikkaa, minä toikkaan - koska veikkausta ei minun aikanani ollut. Toikkaan, että toikkauksesta tulee suosittua koska se ei maksa mitään.

Mikä toikkaus?

Jos sinulla on jotain annettavaa, ja kaikillahan on, niin anna se toikkaukseen. Toikkauksen tehneet eivät ennusta, he tietävät voittavansa. Toikkauksen tehneet voittavat annettua tavaraa, palveluksia, ystävällisyyttä, iloa, seuraa, olemisen riemua ja paljon toikanneet saavat elämän. Hyvät palkinnot siitä, että kaikilla on hyvä olla. Toikkaus on vaihtokauppaa, jossa kaikki saavat jotain. Antaja ja vastaaottaja, roolit ilman vastakohtaisuutta, kun Rakkaus on pelinjärjestäjänä.

Niin, eiköhän toikkauksen idea selvenny matkan varrella. Matka alkaa nyt.